Jotain uutta, jotain vanhaa; tarjolla lokakuussa kaksi erilaista ensi-iltaa, joita yhdistää tarina ja visuaalisuus. Saituri ja Kultarinta, olkaa hyvät!
Saituri
Molièren klassikkokomedia Saituri on ällistyttävän ajankohtainen! Pohjimmiltaan lienee kyse siitä, että luonnoltamme olemme jokseenkin samanlaisia kuin vuosisatoja sitten. Siinä nauretaan ihmisen inhimillisille heikkouksille: tekopyhyydelle, hienostelunhalulle ja ahneudelle. Saituri Harpagon on rakastunut mammonaan siinä määrin, että hän on lastensa itsenäisyyden, taloudellisen riippumattomuuden ja rakkaussuhteiden esteenä. Hän onkin valmis uhraamaan läheistensä onnen pakkomielteensä takia. Saiturissa näytetään nuorten pyrkimysten rinnalla myös, mitä liian pitkälle menevä rakkaus mammonaan tekee Harpagonille. Paras ja vaikuttavin komiikka nousee usein traagisesta lähtökohdasta.
Teos ei tunnusta epookkia, mutta tässä vanhassa kunnon huvinäytelmässä viljellään komedian eri lajeja, ironiaa, parodiaa, satiiria, mutta myös lämmintä huumoria. Saituri on myös visuaalisesti iloinen tulkinta. Puvuissa tulee näkymään usean aikakauden tyylejä.
Molière itse näytteli Harpagonin roolin Pariisin ensi-illassa syyskuussa 1668. Meillä sen tekee Jori Halttunen. Hänen lapsiaan näyttelevät Miila Virtanen ja Jari-Pekka Rautiainen. Ohjaus on Ilkka Laasosen. Idearikkaat visualistit ovat Janne Siltavuori (lavastus) ja Ninja Pasanen (pukusuunnittelu).
Esityksen musiikilla halutaan tuoda aikakauden sointikuvaa eläväksi ja käyttää soittimia, jollaiset olivat käytössä jo Molièren aikana. Muusikot Martti Peippo ja Aura Visala tuovat barokin tunnelmaa toimien draaman tukena sekä johdattelevana kuljettajana tapahtumiin sulautuen.
Ensi-ilta 3.10.2020 suurella näyttämöllä.
Kultarinta
Kantaesitys Kultarinta on Anni Kytömäen esikoisromaaniin perustuva rakkauskertomus ja sukupolvitarina, jossa on kolmen sukupolven ihmisiä: ensimmäisenä on metsäteollisuudesta kiinnostunut patruuna Stenfors ja toisena hänen luonnontutkijapoikansa Erik. Kolmatta sukupolvea edustaa Erikin tytär Malla. Luonto antaa ihmisille voimavaroja, lupauksen vapaudesta ja kyvyn tulkita metsän kätkemiä salaisuuksia. Sekä metsä että teoksen äänimaailma ovat molemmat keskeisissä osissa. Kytömäen luontokartoittajan ammatti näkyy teoksessa, mutta nimenomaan myönteisesti. Kytömäki ei missään nimessä paasaa luonnonsuojelusta eikä äidy yltiörunollisiin kuvailuihin. Asiat näytetään henkilöiden kautta, osana tarinaa, eivätkä ne korostu mitenkään liikaa.
”Kultarinta on kertomus siitä, miten 1900-luvun alussa – tai minä mullistusten aikakautena tahansa – selviää ihminen, joka haluaisi elää rauhassa”, Anni Kytömäki tiivistää runsaan romaaninsa aiheen.
Ilmestyessään 2014 Gummeruksen kustantamana, teos oli ehdolla Finlandia-palkinnon ja Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon saajaksi. Tammikuussa 2015 Kytömäki sai teoksesta Gummeruksen myöntämän Kaarlen palkinnon sekä Tulenkantaja-palkinnon.
Kantaesityksen ohjaa Heidi Räsänen, lavastus on Pekka Korpiniityn ja puvustus Minna Välimäen käsialaa. Teoksen liikekielen on koreografioinut Jyrki Karttunen. Äänimaailman on suunnitellut Tatu Virtamo. Erikiä näyttelee Teemu Palosaari ja Mallaa Mari Naumala.
Ensi-ilta 7.10.2020 pienellä näyttämöllä.
Kevään esitykset tulevat myyntiin marraskuussa!
