Tampereelta kotoisin oleva Tapani Kalliomäki tuli Lahteen ensimmäisen kerran vierailemaan vuonna 1999 silloisen teatterinjohtajan Jotaarkka Pennasen kutsusta ja sillä tiellä hän on edelleenkin saatuaan kiinnityksen seuraavan vuoden alussa. Ennen Lahteen tuloaan hän vieraili mm. Teatteri Pienessä Suomessa, KOM-teatterissa ja Helsingin kaupunginteatterissa sekä teki vuoden verran TV-sarjaa Hovimäki.
Kalliomäki muutti Lahteen asumaan. Hänen ensimmäinen roolinsa oli Ludmila Razumovskajan kirjoittamassa Pietarin katulapsista kertovassa näytelmässä Kotiin. Hän esitti liimaa imppaavaa pikkurikollista, joka oli ison pahiksen oikea käsi, höynäytettävissä oleva juoksupoika. Seuraava teos oli Brechtin Galilein elämä, jossa Risto Saanila teki jäähyväisroolinsa ja Tapani oli oppipoika.
”Näyttelijän ammatti kangasteli haaveena jo lukioaikana, vaikka en siitä ääneen uskaltanut puhua. Lukiosta päästyäni hoidin armeijan ja aloin pyrkiä teatterikorkeakouluun. Samoihin aikoihin kävin Voionmaan opiston näyttelijälinjan ja Lahden kansanopiston näyttelijätyön linjan ja vuonna 1993 pääsin Teakiin. Uskon, että kansanopisto-opinnoista oli apua ja samalla sain varmuuden siitä, että olen oikealla tiellä,” kertoo Tapani. ”Oli aikaa miettiä ja hahmottaa, onko tämä oikeasti minun alani.”
Tapani Kalliomäki ei halua fakkiutua mihinkään roolityyppiin. ”Enemmänkin minua kiinnostaa näytelmä ja sen sisältö. Haluan uskoa, että teatterin pitäisi olla jollain tavalla kantaa ottavaa, herättelevää ja antaa ihmisille ajattelemista. En perusta sellaisesta mallista, että tällainen iso teatteri olisi pelkkä viihdelaitos. Minulla on kauhukuva siitä, että teatteri menisi markkinatalouden nyrkin alle pelkän hömpän esittäjänä,” mietiskelee Tapani oman alansa näkymiä. Lahden kaupunginteatterissa on hänen mielestään hyvä tehdä töitä.
Kalliomäki on saanut Lahdessa tehdä useita rooleja, joista hän on vain osannut haaveilla. Yksi niistä oli Estragonin osa Samuel Beckettin näytelmässä Huomenna hän tulee ja Henrik Ibsenin Peer Gyntin nimiroolista hän on uneksinut jo teatterikorkeakoulusta alkaen. Myös Dostojevskin Rikos ja rangaistus nousee korkealle hänen rooli-asteikollaan. ”Siihen valmistauduin huolellisesti mm. käymällä Pietarissa tutustumassa murhaajan askelmerkkeihin. Peer Gynt vaati myös valtavia sekä fyysisiä että henkisiä voimavaroja. Sen valmistelemisessa oli paljon tahkottavaa. Nautin todella siitä rankasta kolmituntisesta viuhtomisesta lavalla, tulkitsemassa Peerin hulluuden rajoja hipovaa ajatusmaailmaa. Olo esityksen jälkeen oli kuin maratonin jälkeen ja kroppa usein mustelmilla”.
Kalliomäki on esiintynyt ahkerasti myös kameran edessä, josta tuloksena on yli kaksikymmentä elokuvaa ja TV-sarjaa. Radioteatterissa hän oli Kantolan perheessä kymmenen vuoden ajan. ”Televisio- ja elokuvatyö on mukavaa vaihtelua teatterissa esiintymisen lomassa. Pidän kuitenkin enemmän työstä teatterissa. Elokuvan tai televisiosarjan teko on palapeliä ja paljon yksinäisempää puuhaa verrattuna teatteriin, jossa rakennetaan työryhmässä pitkää kaarta harjoittelusta valmiisiin esityksiin. Toisaalta, kameran edessä voi yhdellä ilmeellä kertoa paljon”, analysoi Tapani. Hän on mukana myös syksyllä 2009 valmistuneessa Täällä Pohjantähden alla -elokuvassa sekä syksyllä 2010 ensi-iltansa saaneessa jatko-osassa.
Roolihahmojaan Tapani ei pitkään ikävöi, vaan pää saa pian tilaa uusille roolihenkilöille ja repliikeille. Peer Gynt on tosin kulkenut teatteriesitysten jälkeenkin hänen mukanaan Sibeliustalon lavalle, jossa hän on esiintynyt Peerinä ja kertojana Sinfonia Lahden lasten- ja nuorten Peer Gynt -konserteissa.
Vuodesta 2007 Kalliomäki on siirtänyt osaamistaan Lahden ammattikorkeakoulun musiikin laitoksen musiikkiteatterin linjalla, jossa hän opettaa näyttelijäntyötä tuleville sukupolville. Vapaa-aikanaan hän viihtyy luonnossa ja kesällä mökillä ”näpräämässä käsillään kaikenlaista”. Joskus Tapani on pelannut salibandya ja jääkiekkoa, mutta joukkuelajit sopivat huonosti näyttelijöiden epäsäännölliseen työaikaan.”Elokuvissa ja teatterissa käyn mahdollisimman paljon. Oman talon jutut käyn katsomassa ja myös paljon muissa Suomen teattereissa, joissa on kavereita. Klassista musiikkia kuuntelen kotona paljon ja autossa pauhaa raskaampi rokki!”
