Olisiko se Hamlet sittenkään oma unelmarooli, miettii Mikko Pörhölä, joka juuri nyt loistaa Myrskyluodolla Jannena sekä kaksoisroolissa Kolmen muskettisoturin kapteeni Trevillenä ja Buckinghamin herttuana. Moniulotteisia ja monipuolisia rooleja on Lahden kaupunginteatterissa ollutkin tarjolla, viime vuonna mm. Chicago-musikaalin liukas asianajaja Billy Flynn, joten vuonna 2014 Lahdessa aloittanut Mikko Pörhölä voi huoletta jättää taakseen yhdeksän vuoden freelancerin kiireet.
Varsinainen näyttelijän ura, tai ainakin alkuinnostus uralle, tuli kotikaupungin Jyväskylän teatterista, jossa Mikko aloitti avustajana 14-vuotiaana koululaisena. Seikkailu Varjojen valtakunnassa oli ihan ensimmäinen esitys Jyväskylän kaupunginteatterissa, ja siitä seurasi muita näytelmiä sekä musiikkiesityksiä. Bändiharrastus oli altistanut musikaalisen nuoren miehen esiintymään aiemminkin, mutta teatteri vei voiton. Ura jatkui aluksi harrastajapuolelle ja lukion jälkeen tapahtui sisäänpääsy Tampereen yliopiston Näyttelijäntyön linjalle.
Näyttelijän ammattiin valmistumisensa jälkeen Mikko työskenteli Tampereella Ahaa-teatterissa, joka on lasten ja nuorten näytelmiin erikoistunut ammattiteatteri. Esityksiä voi tilata ympäri Suomea, joten kiertue-elämän Mikko otti ns. jatkokoulutuksena teatterimaailmaan. Näyttelijä tekee kiertueilla myös paljon muuta työtä kuin näyttelijäntyötä. ”Hyvä kokemus ja oppi, vaikka rankkaa oli”, sanoo Mikko, joka tämän kokemuksen myötä halusi keskittyä näyttelemiseen ja otti vastaan Aila Lavasteen tarjoaman kiinnityksen Jyväskylän kaupunginteatteriin.
Kaisa Korhosen ohjaama Täällä Pohjantähden alla oli ensimmäinen työ Jyväskylässä, jossa vierähti kolme vuotta, ”eikä suotta”, koska elämänkumppanikin löytyi sieltä. Nykyinen Lahden kaupunginteatterin johtaja Ilkka Laasonen oli ohjaamassa Jyväskylän kaupunginteatterissa, jolloin he Mikon kanssa tutustuivat ja Lahteen oli helppo siirtyä freevuosien jälkeen.
Koti on edelleen pääkaupunkiseudulla, mutta työmatka ei tunnu ylitsepääsemättömältä järkevien ja mukavien kimppakyytien ansiosta. Perheen parissa ja talon remontoimisen kanssa menee vapaa-aika, rakasta kalastusharrastusta unohtamatta. Luonnossa oleminen on mielen tyhjennyspaikka, joka on pakko tehdä työn vastapainoksi. Ja onhan kalan saaminenkin hieno juttu, joka tietenkin myös valmistetaan ruuaksi, ei nosteta sitä vedestä huvin vuoksi.
Motivoitunut työilmapiiri ja jo aiemmin mainitut kiinnostavat roolityöt pitävät Mikon kiireisenä Juhani-näyttämöllä, joka on isoin näyttämö, jolla hän on näytellyt. Toiveissa olisi esimerkiksi nopea komediarooli, tai joku muu vastaavanlainen oman itsen vastakohta. On hienoa löytää itsestä uusia puolia työn kautta, joka onkin paljon itsetutkiskelua ja liikkeessä pysymisen vaatimusta. Ammatti täyttää edelleen ne odotukset, joita Mikolla kouluaikana syntyi. Toki näyttelemättäkin voisi olla, mutta elämä ei olisi niin kiinnostavaa.
