Mikko Jurkan lapsuus oli ihan normaalia arkea hänen silloisen mittapuunsa mukaan. Molemmat vanhemmat olivat näyttelijöitä ja hän piti luonnollisena sitä, että lasten vanhemmat näyttelevät ja ovat iltaisin poissa kotoa. Lastenhoitaja piti veljeksistä huolta, kunnes he alkoivat pärjätä ilman kaitsemista.
Hänen isänsä Sakari Jurkka oli Lahdessa teatterinjohtajana 1972-74. Vanhempiensa näytellessä Mikko kulki usein harjoituksiin ja oli tilanteen mukaan tarpeistotätien tai kuiskaajan hoivissa. Jo silloin teatterikipinä alkoi kai iskostua. ”Rupesin itsekin leikkimään peilin edessä roolileikkejä. Lapsena muita ammatteja ei ollut mielessäkään”.
”Lukion jälkeen päätin pyrkiä Helsinkiin Ylioppilasteatteriin. Olihan se raskasta aikaa, turkkalaisuus oli levinnyt jo sinne. Se oli fyysistä, angstista hyperventilaatiossa hädin tuskin tajuissaan roikkumista. Ja kun olin vielä päivätöissä uima-allas-suihkulähdefirmassa, oli ristiriita melkoinen”, muistelee Jurkka.
”Sitten keksittiin yhden kaverin kanssa, että jos haettaisiin johonkin teatteriin Helsingin ulkopuolelle näyttelijäharjoittelijoiksi, saisi palkkaa siitä mitä harrastaa. Teatteri löytyi Porista. Siellä ollessani pari pyrin kertaa teatterikorkeaan ja pääsin aika pitkällekin mutta lopussa tyssäsi”, kelaa Mikko uransa alkuvaiheita. Hän kävi Porissa oppisopimuskoulun.
Lahden teatteriin Mikko Jurkka tuli keväällä 2000. Ensimmäinen rooli oli Mikon rooli näytelmässä Anna-Liisa. Hänet muistetaan Lahdessa myös rooleista Amadeuksen Salierina, Seitsemän veljeksen Simeonina ja Cats-musikaalin vanhana teatterikissana. Eräänä merkittävistä rooleistaan Mikko nostaa esiin Steve Stesichin Taivasalla -näytelmän. ”Siinä oli tosi hyvä teksti, mustan huumorin ja vakavan teeman pyörittämistä.
Jurkan mielestä parhaiten uuteen roolin käsiksi pääsee niin, että pyrkii hakemaan rooliin jotain henkilökohtaista – jotain jota on omassa elämässään kokenut. Jokaisesta roolihahmosta on innostuttava. Omaa roolityyppiään hän ei halua nimetä. Tärkeintä on, että saa näytellä erilaisissa rooleissa, jotta ei jämähdä yhden hahmon tekijäksi.
Vapaa-aikanaan Mikko Jurkka istuu myös katsomon puolella, sen mikä työajat sallivat. Enemmän hän kuitenkin kallistuu hyvien elokuvien pariin omassa kotikatsomossaan. Hän myös kävelee mielellään, mutta kesäisin purjehtiminen on ehdottomasti parasta rentoutusta. Kun vene irtautuu laiturista, jäävät työasiat, kiireet ja murheet satamaan.
