Kahdeksanvuotiaan unelma toteutui, Marista tuli näyttelijä vuonna 2017. Kaikki alkoi lasten teatteripajasta ja päättyi Teatterikorkeakouluun vuonna 2012 viiden kerran yrittämisen jälkeen. Välivuodet Mari käytti sinnikkäästi hyväkseen kohottaen motivaatiota ja testaten alaa erilaisista näkökulmista katse kuitenkin kohdistettuna Teatterikorkeakouluun Helsinkiin. Oli Oriveden Opisto, ja Tampereen yliopiston Teatterin- ja draamantutkimuksen osasto, Lahden kansanopiston Teatterityön linja. Voisi sanoa, että ala on todella tuttu! Vaikka teoriapuoli kiinnosti myös, oli palo lavalle, esiintyjä-yleisökontaktin kokeminen niin voimakas, että teatterin tekeminen vei voiton. Helsingin koulu eli Teatterikorkeakoulu opetti paljon.Tärkeä opettaja oli myös Juha Hurme, jonka kanssa Mari tutustui Maiju Lassilan teksteihin, Otava Ensemble-teatteriryhmään ja kiertueiden tekemiseen kesätyönään. Hurmeeseen Mari oli tutustunut jo Lahden Kansanopistossa.
Valmistumisen jälkeen Mari työskenteli Kansallisteatterin Kiertuenäyttämöllä vieden teatteria mm. päihdetyön asiakkaille ja kehitysvammaisille. Hetkessä olemisen kokemus, kontakti, energianvaihto; löytyi paljon syitä tehdä näyttelijäntyötä. Kiertuenäyttämöllä työskentely opetti myös ennakkoluulottomuutta ja sitä kautta Marille kirkastui yksi teatterin tärkeimmistä arvoista: tasa-arvo.
Tehdasteatterissa työskenteleminen omassa kotikaupungissa Turussa oli toinen mainittavan tärkeä projekti. Anni Mikkelssonin ohjaama ja kirjoittama ”Värit ovat vapauden” -näytelmä antoi hienon kokemuksen ensemble-teatterissa työskentelystä. Jotain ihan muuta kuin Lahden kaupunginteatterissa, jossa rekvisiittakin tuodaan nenän eteen ja voi keskittyä vain itse näyttelemiseen!
Iso talo on tuntunut hyvältä. Vaikka on paljon työtä, intohimoa tekemiseen riittää, koska maailmat ja ihmiset vaihtuvat. Ja jotain uutta sai tehdä heti ensimmäisessä produktiossa eli lastenteatteria ensimmäistä kertaa. Tuhkimo-näytelmässä hovipupu Puppaa näytellessä sai kokea lasten taholta tulevaa ihanaa reagointia ja huomata käyttäytymisnormiston ihan uudessa valossa. Ja ihanaa oli myös aloittaa työt entuudestaan tutun tyypin kanssa! Toinen hovipupu Pippe, Henri Tuominen, on kurssikaveri Teatterikorkeakoulusta.
Mari myös muutti Lahteen, eikä pendelöi pääkaupunkiseudulta, jotta energiaa jäisi harrastuksillekin. Hyvänä vastapainona näyttelijäntyölle toimivat tanssi ja jooga, ja toisaalta myös luonto ja meri.
Tulevaisuudessa kiinnostavat kaikki muutkin näyttelijäntyön osa-alueet kuten äänityöt, elokuvat ja tv-sarjat. Musiikkiteatteria Mari tekee mieluusti myös, koska laulaminen yksin ja kuoroissa on erittäin tärkeä ja rakas harrastus. Musiikin ja kirjoittamisen kautta ilmaiseminen ehkä enenevässä määrin tulevaisuudessa tulee kyseeseen, mutta tällä hetkellä teatteri on ykkönen!
