Saana Hyvärinen

Helsingistä kotoisin olevalle Saanalle ammatinvalinta oli jo pienestä asti melko selvä. Saana astui 10-vuotiaana Annantalon kulttuurikeskukseen ja monipuolinen taiteen maailma imaisi hänet sisäänsä. Sieltä Saana löysi teatterikerhot ja näytteleminen nousi vuosien myötä yhä tärkeämmäksi harrastukseksi. Mielessä ei käynyt sen enempää tanssijan ura, jolla isosisko Nina Hyvärinen ponnisti huipulle, kuin yleisurheilu, kori- tai pesäpallokaan, jotka olivat olleet myös Saanalle tärkeitä harrastuksia. Annantalon ryhmiä seurasi Kellariteatteri ja Q-teatteri, johon Saana pääsi kurssin kautta treenaamaan. Kallion lukioon Saana haki 18 harrastustodistuksen kera ja pääsi sisään. Monipuolisuus kuvasi Saanan luonnetta jo tuolloin.

 Tässä vaiheessa Saana oli jo päättänyt että hänestä tulee näyttelijä. Lukion jälkeen Saana opiskeli ensin vuoden Tampereen yliopiston silloisella Yleisen kirjallisuustieteen draamalinjalla, haki seuraavana vuonna Nätylle ja pääsi ensimmäisellä yrittämällä sisään! Ammatinvalinta oli selvä.

Vuonna 2001 valmistuttuaan näyttelijäksi Saana teki ensimmäisen työnsä Tampereen Työväen Teatteriin Kalle Holmbergin ohjauksessa. Samaan aikaan hän työsti TV2:lle 16-osaista tv-sarjaa. Jo kouluaikana Saana näytteli pääroolin Heikki Kujanpään ohjaamassa elokuvassa Pieni pyhiinvaellus. Elokuva voitti monia palkintoja ja Saana sai henkilökohtaisen palkinnon parhaasta pääroolista Moskovan Faces of Love -elokuvajuhlilta. Sama rooli toi hänelle myös Venla-ehdokkuuden parhaasta naispääosasta 2001 sekä kunniakirjan Bergenin Nordisk Panorama -filmifestivaaleilta.

Kuopion kaupunginteatteriin Saana kiinnitettiin näyttelijäksi 2002 keväällä. Saana kuvailee Kuopion aikaa ”toiseksi teatterikoulukseen”. Oli Kuopion kaupunginteatterin 100-vuotis juhlavuosi ja ohjelmisto oli runsas.  ”Rooleja oli paljon ja laidasta laitaan. Se paikka avasi omalle osaamiselleni silmäni. Sain uskoa että mistä vaan voi selvitä ja opin kunnon asenteen työnteolle.” Halu nähdä uusia taloja, uteliaisuus ja nuoruuden kokeilunhalu ajoi maakuntiin uusien johtajien ja tunnustettujen ohjaajien vanavedessä. Seuraava kaksivuotiskausi kului Mikko Roihan johtamassa Seinäjoen kaupunginteatterissa, joka oli myös hieno jakso hänen polullaan.

Uteliaisuus alan monia muotoja kohtaan oli kuitenkin niin suuri, että Helsinkiin muutto ja freelanceriys tuntuivat siinä vaiheessa uraa luontevalta vaihtoehdolta.  Useita vuosia sujui mukavasti ja monipuolisesti laaja-alaisia, erikokoisia rooleja tehden niin televisiossa,elokuvassa, teattereissa kuin radiossakin. ”Jos mietin tähän astista uraani niin voisin sanoa että olen tehnyt rohkeita valintoja, etsinyt uusia tapoja nähdä  asioita sekä yrittänyt olla kangistumatta kaavoihin. Sitä tässä työssä tarvitaan. Loputonta itsensä haastamista ja uteliaisuutta ihmisiä, ilmiöitä ja elämää kohtaan. Näytteleminen on minun ääneni ja tapa ilmaista itseäni.”

Polveilevaa polkua jatkaen Saana aloitti viime keväänä Teatterikorkeakoulussa Teatteriopettajan pedagogiset opinnot. Kiinnostus kasvatusalaa ja pedagogiaa kohtaan on hyvin paljon Saanan lasten ansiota, joita on kertynyt vuosien saatossa kolme kappaletta. ”Se rooli on kasvattanut minua eniten. Luulen ymmärtäväni oppimisesta ja opettamisesta, kasvusta ja kehityksestä paljon enemmän koska olen äiti ja saan seurata näitä asioita eturivistä. Haluan opettamalla antaa sitä samaa oppilaille kuin mitä minäkin olen teatterilta saanut. Ripauksen teatterin taikaa, lohtua, riemua ja elämää.”

Lahteen Saana on kotiutunut oikein hyvin. ”Kuin käsi olisi sujahtanut hansikkaaseen.” Tätä kotiutumista on edesauttanut se, että oma aviomies Teemu Palosaari on näyttelijänä myös Lahden kaupunginteatterissa. Vapaa-aikansa Saana käyttää ykkösharrastuksensa parissa eli lapsien. Halu maalata on myös läsnä, öljyvärit odottavat valmiina, samoin kirjapinot.” Lukeminen ja sitä kautta oman pääkopan kehittäminen ovat harrastuksista sijalla yksi. Muuhun ei oikein tällä hetkellä jää aikaa.”

(haastattelu tehty 23.5.14 jk)