Iikka Forss

Iikka Forss on ollut Lahden kaupunginteatterissa loppuvuodesta 2000 lähtien ja 26 ensi-iltaa on takana.  Hänet muistetaan erinomaisista roolisuorituksistaan mm. näytelmissä Seitsemän veljestä (Eero), Piukat paikat (Jerry/Daphne), Hamlet (nimirooli), Yksi lensi yli käenpesän (McMurphy) ja monesta muusta. Kaudella 2009-2010 häntä nähdään mm. Viisaan neitsyen Liisa Elisapettina ja musikaalissa Fame.  Teatterikerhon Iivari-patsaan Forss on saanut vuonna 2004 Hamletista.

Iikka Forss ei tunnusta saaneensa mitään varsinaista kipinää tai ahaa-elämystä näyttelijän ammattiin. Hän virnuilee, että karma on ohjannut hänet näyttämötaiteen palvelukseen ja että hänen onnettomat yrityksensä tehdä jotain muuta työtä, ovat lujittaneet hänen uskoaan siihen, että maailma on näyttämö ja häntä tarvitaan siellä. Geeniperintönä on jonkin verran tullut esiintyjän verta ja jo kolmevuotiaana hän otti ensiaskeleensa näyttämölle – silloinkin sukkahousuissa. . .  balettikoulussa. Se kuitenkin jäi. Lukioaikoina hän kuitenkin halusi tehdä vaikutuksen tyttöihin ja paljasti herkimmän sisimpänsä palaamalla takaisin tanssiharrastuksen pariin.  Ja kuin pisteenä iin päälle hän pyrki lukion musiikkiryhmän ja Kaarinan nuorisoteatterin yhteistyöproduktiona tuottamaan Catsiin. Forss lupasi opetella sen mitä pitää, ja Mr. Mistoffeleesin rooli tuli. Lukion jälkeen hän opiskeli tanssia ja harrasti teatteria Teatteri Sudessa (myöh. Linnateatteri) ja pyrki teatterikorkeakouluun vuonna 1996, jonne hän omien sanojensa mukaan jostain luonnonoikusta pääsikin.
Iikka Forss aloittaa roolinsa työstämisen lukemalla ensin koko näytelmän ripeästi ja mahdollisimman neutraalisti läpi. Annettuaan aiheen hieman muhia alitajunnassa hän syventyy tekstiin tarkemmin ja jos oikein hurjaksi heittäytyy, hän tekee joitakin muistiinpanojakin. Niin sanottu ajattelutyö tai roolin kypsyttely tapahtuu usein työmatkalla, jonka hän aina kävelee.  ”Illalla kotona tekstiteeveetä tuijotellessanikin on joskus tullut ajateltua. Tällaisen ponnistelun jälkeen on kiva nukahtaa ja aamulla sitä herää valmiiksi väsyneenä. Suurin piirtein näin – tai ei sinne päinkään – on minun tapani tehdä töitä, mutta toistaiseksi ei ole ilmennyt mielenterveydellisiä ongelmia”, naureskelee Forss työskentelytapaansa

Iikka Forssille ei ole merkityksellistä, esittääkö koomisia vai traagisia rooleja. Hän katsoo olevansa luonnenäyttelijä ja tekee mielellään kaikenlaisia rooleja, isoja ja pieniä, isolla ja pienellä ”pensselillä”, isolla ja pienellä - ja vielä pienemmällä näyttämöllä. Forss ei osaa sanoa, mitkä ovat olleet hänen tärkeimpiä roolejaan. Paremminkin mieleen ovat jääneet hyvät työryhmät ja itse produktiot.  Myöskään toiverooleja ei ole takataskussa, pikemminkin hän haluaisi tehdä monenlaisia rooleja, jotka voivat ylläpitää ja kehittää ammattitaitoa edelleen.
Näyttelijän ammattia Forss pitää raskaana niin henkisesti kuin fyysisestikin. Henkistä painetta on hankala mitata tai todentaa. Varsinkin silloin, kun draaman kannalta on keskeisissä rooleissa, henkinen paine on erilainen kuin ns. sivurooleissa. Vastuu näytelmän kokonaisuudesta on kuitenkin aina sama. Fyysisesti pitää olla kunnossa, että jaksaa. Hänelle hyvä fyysinen kunto merkitsee myös hyvää henkistä vireyttä.

”Kaiken tämän jaksaa, kun muistaa, että illalla saa palkan – aplodit. Niitä kun ottaa mukaan muutaman säkillisen, niin aamulla on taas puuron päälle laitettavaa”.

Vähäisenä vapaa-aikanaan Iikka Forss käy harvoin teatterissa. ”Silloin kun sinne ehdin, katsoo esitystä melkein aina oman ammatin kautta, jolloin on vaikea keskittyä itse näytelmään. Onneksi poikkeuksiakin on.  Kirjojakin tulee välillä luettua villasukat jalassa, kai sitä yrittää epätoivoisesti itseään sivistää”.
Varsinaisia idoleja Iikka Forssilla ei ole, mutta hän nimeää lukuisa hyviä, karismaattisia kansainvälisiä näyttelijöitä, joiden parissa aina viihtyy.

On virkavapaalla.