Henri Tuominen

Vaikka lähin teatteri Pohjois-Pohjanmaalla Sievistä käsin oli Kokkolassa, eikä kukaan lähisukulainen yhtä serkkua lukuun ottamatta ollut teatterista kiinnostunut, iski näyttelijyys Henriin täysillä. Lukio-opintojen myötä filosofiakin kiinnosti ja erilaiset roolit ihmisen elämässä. Kun kansalaisopistossa alkoi samaan aikaan näytelmäkerho ja roolit sielläkin, avarakatseinen nuori mies suunnisti sinne. Samainen serkku houkutteli Henrin Sievin Sity-teatteriin ja siitä lähti harrastus kertaheitolla ”nollasta sataan”. Kivoja muistoja kertyi sen jälkeen myös Ylivieskan ja Kalajoen harrastajateattereista.

Lukion jälkeen Lahden kansanopiston teatterilinja sai uuden innokkaan oppilaan Henristä. ”Vaikka ympäristö ei kannustanutkaan näyttelijän ammattiin, viimeistään kansanopistossa tajusin, että tämä se on”, sanoo Henri nyt samaisen kaupungin kaupunginteatterin tuoreena kiinnityksenä. Innostus roolileikkeihin, halu ”olla vähän kaikkea” avasi Teatterikorkeakoulun ovet neljännellä yrittämällä. Siihen väliin mahtui vuosi työskentelyä Jyväskylän Prisman kassalla tyttöystävän opiskelujen takia. Treenausta tulevaan ammattiin sai samalla Jyväskylän Ylioppilasteatterissa.

Teatterikorkeakoulun jälkeen yksi vuosi freelancernäyttelijän elämää vierähti hyvin työllistettynä Helsingissä. Tuli käytyä niin Ryhmäteatterissa kuin Kansallisteatterissakin. Arvokasta kokemusta elokuva- ja TV-töistä tuli, kun Henri sai roolit sekä Oma maa –elokuvasta että Sunnuntailounas –tv-sarjasta. Teatterin hän kokee näidenkin jälkeen läheisimmäksi. Juuri yleisön edessä olemisessa riittää haastetta: joka kerta saat vakuuttaa heidät. Kenties epämuodikkaasti Henrillä oli halu ns. laitosteatteriin kokemaan teatterin arki ja näyttelijäntyön haasteet siinä. Lahti on kansanopiston ajoilta hieman jo tuttu, iso talo ja hienot kollegat plussaa. Toinen tuore kiinnitys, Mari Naumala, on kurssikaveri Teatterikorkeakoulusta.

Se, että saa jatkaa lapsuuden roolileikkejä eli tehdä näyttelijäntyötä elääkseen on ollut Henrin unelma vuosien ajan. Suurin muutos on hänen mukaansa tapahtunut ajattelussa. Näyttelijänpolun alussa Henri ajatteli, että näyttelijäntyö on sitä mitä näkee elokuvissa, intensiivisiä takaa-ajoja romahtamaisillaan olevalla sillalla tai romanttinen kohtaus Italiassa. Näiden asioiden lisäksi Henriä kiinnostaa nykyään näyttelijäntyössä ihmiselon syvyys ja koskettava komiikka.


(180918jk)

Henri Tuominen