Anna Vihanto

Anna Vihanto on lapsesta saakka harrastanut näyttelemistä. Hänen isoveljensä ja serkkunsa näyttelivät harrastelijateatterissa, mikä synnytti kiinnostuksen myös Annassa. Hän osallistui Kirkkonummen kunnan järjestämiin teatterileireihin ja esiintyi Masalan nuorisoteatteriryhmässä. "Siellä syntyi pyhä unelma näyttelijän ammatista. Siinä hommassa oli paljon sellaista, mikä minua kiehtoi. Se oli myös hyvä lääke ujouteeni," kertoo Anna ja muistelee ensimmäistä suurta rooliaan: "Äiti kertoi, että olin mukana Nooan arkki -esityksessä. Esitys meni hienosti, mutta onneksi olin kertonut etukäteen mikä oli roolini. Se leppäkerttu vilahti lavalla niin nopeasti, että äiti tuskin sitä edes huomasi."

Anna Vihanto on valmistunut teatterikorkeakoulusta vuonna 2007. "Tullessani Lahteen vuonna 2001 vierailemaan Narniaan, minulta puuttui vielä taiteellinen lopputyö, jonka tein näytelmässä Koko perhe maitohapoilla. Se oli tosi kiinnostava projekti, joka kirjoitettiin harjoitusten edetessä koko ajan uuteen uskoon. Anna tekee mielellään komediaa, vaikka hän ei haluakaan leimautua pelkäksi komedienneksi. "Komediarooli syntyy prosessin myötä. En yritä olla hassu, mutta tämä koko elämäkin on usein niin surkuhupaisaa, että sen myötä on helppo löytää oikea kulma komedian tekoon," hymyilee Anna.

Anna Vihannon näyttelijän uraan mahtuu paljon erilaisia rooleja. Ajankohtaisia ovat esimerkiksi prinsessan (Rosa Ruusunen) ja saatanan (Viisas neitsyt) osat. Melkoiset vastakohdat! Viisaan neitsyen osa oli muotoutunut pikkuhiljaa harjoitusten edetessä. "Roolihenkilöllä ei välillä ollut minkäänlaista hahmoa, siinä heiluttiin mettimönkiäisen ja saatanan välillä ja lopputulos oli todella mielenkiintoinen, oli kiva tehdä jotain ihan erilaista. Toinen ääripää onkin sitten Ruususen rooli." Anna kokee lastennäytelmien tekemisen merkittäväksi, koska se on lapselle ensimmäinen kosketus teatteriin ja säilyy usein muistoissa läpi elämän.

Yhden roolinsa Anna Vihanto muistaa yli muiden. Hän esiintyi Elisabeth Järnefeltin tarinan kertovassa näytelmässä Vanhempieni romaani (2001) Elisabetin osassa. "Ensi-iltayönä äitini kuoli. Ja kun näytelmä käsitteli isoja asioita naisen elämänkaaressa, niin oma tilanteeni ja näytelmän sanoma sattuivat tärkeään paikkaan. Lisäksi samoihin aikoihin aloin odottaa esikoistani," kertoo Anna. "Se prosessi vaikutti aikuisuuteeni, äitiyteen ja omaan elämääni."

"Ammatissani viehättää ihmisyyden tutkiminen ja ymmärtäminen. Jokainen uusi käsikirjoitus tuo uuden ja erilaisen henkilön tutkittavaksi. Plarin saatuani jo yleensä tiedän, mihin rooliin minut on istutettu - vaikka rooleja ei vielä olisi jaettukaan. Luen näytelmän ensin mahdollisimman neutraalisti ja pyrin selvittämään mikä on teoksen clou. Tosin siinä matkan varrella huomaan jo roolittaneeni sen, vaikka kuinka pyrin välttämään sen ajattelemisen," toteaa Anna.

Esitykseen valmistautuminen riippuu paljon näytelmästä ja siitä miten se alkaa. Pyrin olemaan ajoissa paikalla ja saamaan koko päivän rauhoittumaan arkihaipakasta. Siirtyminen näytelmän maailmaan tapahtuu pikkuhiljaa, käyn repliikkejä läpi ja availen ääntä. Yritän myös tyhjentää pään kaikesta muusta painolastista. Ensi-iltapäivä - ja koko viikko - on toinen juttu. Hyvä että pystyn ensi-iltapäivänä syömään," kuvailee Anna näyttelijän työtään.

Anna Vihanto ei yleensä lue näytelmien arvosteluja. "Minun on helpompi tehdä tätä työtä, kun jätän kritiikit lukematta. Niissä usein arvostellaan joitakin käsittämättömiä yksityiskohtia tai kuvaillaan juonen kulkua. Mielestäni oikeampi lähestymistapa olisi sellainen, että se herättää ajatuksia ja olisi rakentavaa ilman akselia hyvä-huono, mikä on tylsä. Joskus tuntuu, että Suomessa älykkään ihmisen kuuluu olla negatiivinen", toteaa Anna.

Näyttelijän työpäivä on kaksiosainen: ensin aamupäivällä harjoitukset tai päivänäytös ja illalla näytös tai harjoitus. Siinä on kaksilapsisen perheen ja harrastusten yhdistämisessä miettimistä. "Harrastukset, hm. Haluaisin harrastaa maalaamista, haluaisin meloa ja retkeillä, sienestää ja liikkua ulkona, haluaisin joogata enemmän kuin muutamia hajanaisia liikkeitä. Mutta..."