Martti Peippo

Martti Peippo ei muista koskaan tehneensä valintaa muusikon ammatista. Hän alkoi jo pienenä harrastaa soittamista ja siitä lähtien on aina auennut erilaisia mahdollisuuksia. Martti Peipon hyppysissä soi moni instrumentti. "Pianotunneilla olen käynyt ja Jyväskylän yliopistossa opiskelin musiikkitieteitä. Mutta soitan kyllä teatterin tarpeisiin kontrabassoa, kaikenlaisia lyömäsoittimia, kitaraa, mandoliinia, huilua, klarinettia, saksofonia ja kerran jossain vaiheessa trumpettiakin. Viulu-sello-osastolle en ole sekaantunut," kertoo Martti. Hänen sydäntään lähellä on yli kolmenkymmenen vuoden ajan ollut tiiviisti myös barokkimusiikki, jota hän harrastaa perustamansa Galantina-yhtyeen jäsenenä. Sen lisäksi hän tuulastaa vanhoja nuotteja ja kirjoittaa käsikirjoituksia puhtaaksi.

Lahden kaupunginteatteriin Martti Peippo tuli vuonna 1985, josta lähtien hän on ollut yhtäjaksoisesti talossa ensin keikkamiehenä ja muutamia vuosia myöhemmin vakinaisena muusikkona. Sitä ennen hän oli kuitenkin käynyt jo keikoilla. Hän on teatterissa klarinetistin vakanssilla, mutta tekee myös kapellimestarille kuuluvat tehtävät, joista yksi tärkeä osa on nuottimateriaalin metsästys ja musiikin sovittaminen. "Koska useimpien musikaalien musiikki on sävelletty isolle orkesterille, pitää partituuri kutistaa meidän pienelle kokoonpanolle sopivaksi. Muutenkaan ei koko partituurin musiikkia voi aina käyttää, koska siinä on esimerkiksi isojen talojen kulissien vaihtojen ajaksi tarkoitettua täytemusiikkia. Täällä ei juuri niihin kohtiin osu lavasteiden vaihtoa, joten musiikki on jätettävä pois ja tarvittaviin kohtiin tehtävä dramaturgisesti sopivaa tavaraa," kertoo Mara työnsä erikoispiirteistä.

Yleisölle teatterimuusikon työstä näkyy vain jäävuoren huippu, eikä edes aina näy, koska muusikot ovat useimmiten piilossa. Ennen kuin esitys on valmis, on löydettävä sopiva musiikki ja sen tekijät. Tyyli on kuitenkin usein ohjaajasta kiinni. Tällöin saatetaan joutua myös tilanteeseen, jolloin näytelmän ja musiikin tyylilajit aiheuttavat melkoisia ristiriitoja. "Hirvittävän harvoin musiikin aikakausi on samaa kuin näyttämön aikakausi. Joskus ohjaajien näkemys musiikista on niin vaikeasti toteuttavissa, että musiikki tulee nauhalta," kertoo Mara, jolla on myös taloudellinen vastuu musiikin tuottamisesta. "On tarkkaan suunniteltava, milloin orkesteri on kokonaisuudessaan harjoituksissa ja laadittava aikataulut sen mukaan. Pianisti saatetaan tarvita harjoituspianistiksi jossain toisessa näytelmässä, minkä vuoksi harjoitusaikataulujen tekeminen on melkoista palapeliä. Keikkamuusikoiden etsiminen kuuluu myös toimenkuvaani ja joskus täpäriä tilanteita syntyy esimerkiksi äkillisten sairastapausten paikkaajien löytämisessä."

Martti Peippo viihtyy monipuolisessa työssään, mutta myöntää että vaikeuksiakin on.

"Joskus on hurjan raskasta vetää alkuharjoituksia siinä vaiheessa, kun uutuuden viehätys on mennyt, mutta teosta ei vielä osata vaan sitä pitää hioa aina vain lisää. Aina ei myöskään ohjaaja käsitä, mikä on musiikin merkitys näytelmässä. Jos ohjaaja haluaa poistaa musiikin, sen tarpeellisuutta pitää puolustaa, jolloin saattaa tulla hankausta ja kipinätkin lennähdellä. Nämä ovat kuitenkin poikkeuksia, yleensä homma sujuu, ja on kiva tehdä täällä duunia. Kritiikkiin pitää osata suhtautua nöyränä ja pitää vain ymmärtää että tanssijat väsyvät. Usean eri taidealan osaajien pitää oppia luottamaan toisiinsa," pohtii Mara.

Martti Peipon rakas harrastus on ilmailu. Hän lentää ulos arjesta yksimoottorisella pikkukoneella. "Minua on jo pikkupojasta lähtien viehättänyt lentäminen ja se toinen maailma jossa ollaan taivaan ja maan välillä. Siinäkin voi harjaannuttaa itseään koko ajan paremmaksi lentäjäksi esimerkiksi laskeutumisessa sekä tuulten ja ilmavirtausten ennustamisessa ja niiden hyväksikäytössä. Kerran olen joutunut myrskyyn, jolloin tuulikorjauskulmien hallinta oli tarpeen," kertoo Mara ja lisää: "Lentäminen ei ole urheilulaji, jossa kilpaillaan mahdollisen vaaran kanssa, päinvastoin, kaikki pyritään tekemään mahdollisimman turvallisesti."

Peippo pyrkii katsomaan kaikki Lahden kaupunginteatterissa esitettävät näytelmät, mikäli hänen työaikansa sen sallii. Liikunnasta pitää huolen 30-kiloinen heppu, monirotuinen luppakorva ja schnautzerin parran omaava Eetu. "Elokuvia tykkään katsoa, mutta kyllähän niitä katsoo korvalla, miten niissä on käytetty musiikkia. Samoja käytäntöjä käytetään näissä nykymusikaaleissa kuin vanhoissa amerikanleffoissa."