Ilkka Laasonen

Viime vuosien tavoite on toteutunut, kun Ilkka pääsi asettumaan  yhteiseen kotiin Ullan kanssa. Tähän asti työ on pakottanut pariskunnan asumaan eri paikkakunnilla ja vain viikonloput yhdessä. ”Seukattiin.”  Nyt koti on Lahdessa. Lahden kaupunginteatterissa kohtaa toinen tavoite. ”Pyrin siihen, että lahtelaiset tuntevat teatterinsa omakseen. Haluan talon, jonne voi poiketa jo helpon sijaintinsakin vuoksi. Kynnys matalalla ja taso korkealla.”

Ensimmäinen kolmannes Ilkan elämässä kului Pohjois-Karjalassa. Maanviljelijäperheen poika lähti Kiteen lukiosta opiskelemaan oikeustiedettä Rovaniemelle. Yliopistosta löytyi samanhenkistä seuraa,  joiden kanssa perustettiin Lapin Ylioppilasteatteri. Seuraava kolmannes hurahtikin Lapissa. Teatterin tekemisestä tuli vakava harrastus. Kamppailu sen suhteen, ettei ohjaaminen veisi täysin mukanaan oli alkanut. ”Hävisin ja voitin”, sanoo Ilkka nyt. Rovaniemen teatteri oli ensimmäinen ammattiteatteri, jossa hän teki vierailuohjauksensa. Töitä tarjottiin tasaisesti, vaikka jälkeenpäin on tullut mieleen, että ”intoa oli enemmän kuin taitoa”, kuten hän itse kommentoi teatteriuransa alkuaikoja. Intohimoinen homma vei mukanaan, joten oikeustieteen opinnot saivat jäädä. Vielä siihen aikaan Ilkka vannoi, ettei teatterista ammattia tule, ja hän työskenteli YLE:llä Lapin ajankohtaistoimituksessa 1980-90 –luvuilla.

Ohjaajan työ Kajaanin kaupunginteatterissa venyi suunniteltua pidemmäksi ja vaihtui johtajan pestiksi, kun silloinen johtaja Kristian Smeds pyysi Ilkkaa jatkamaan oman kautensa loppuun. ”Kajaanissa oli hieno työyhteisö.  Varsinainen tulikaste oli kaupungin rahoituskriisi, joka oli juuri alkamassa. Siitä selvittiin ja teatteri on edelleen sen kaupungin keskeisiä toimijoita. Nykyisin kiihtyvää rakennemuutosta on ollut surullista seurata”, sanoo Ilkka. ”Kotka ja Lahti ovat eteläisimmät paikat, joissa olen työskennellyt. Viimeinen kolmannes alkoi Kajaanista, vei Kotkaan ja nyt toi Lahteen. Itäsuomalainen sopeutuu elämään siellä, missä on. Yhtä aikaa on kotoisin ei-mistään, mutta kotonaan kaikkialla”, analysoi Ilkka omaa identiteettiään.

”Teatteri täyttää ison osan elämästä, vie mukanaan. Se on henkilökohtaista, sitä ei voi ulkoistaa. Kyse on työstä, mutta myös intohimosta ja rakkaudesta. Toisaalta se on hyvin kuluttavaa, mutta imuun jää ja teatteriin voi tehdä oman pesänsä”, miettii Ilkka ammatistaan, josta on muodostunut kokonaisvaltainen paketti, elämäntapa. Oman teatterin ensi-iltoihin hän suhtautuu sataprosenttisen subjektiivisesti: ”Harvoin voi olla niin vilpittömän onnellinen muiden onnistumisesta.

Yksi unelma on jatkuvan vielä työn alla rakkaiden harrastusten eli pötköttelyn, tuumailun ja vaimon rakastamisen lisäksi. ”Teatteri elää muutoksesta. Täytyy olla palo keksiä, luoda jotain, mitä kukaan muu ei ole vielä tehnyt. Vasta aika näyttää, onko siinä onnistunut”, paljastaa Ilkka ajatuksen ja voiman, joka vie häntä eteenpäin.

(11.9.2014 jk)

Ilkka Laasonen