Harri Peltonen

Valosuunnittelija Harri Peltonen on lähtöisin Heinolasta, jossa hän sai ensi kipinän teatteriin paikkakunnalla toimineessa Ilmestysteatterissa, jota veti ja ohjasi Salla Aas. Siellä tehtiin 1990-luvun alkupuolella kaikenlaisia esityksiä, joissa Harri oli näyttelijänä, mutta jonkin verran myös valomiehenä. Hänellä oli myös rokkibändi, jossa hän esiintyi laulajana. Kun Harri oli aikansa harrastellut valomaailman parissa, hän haki teatterikorkeakouluun valojensuunnittelua opiskelemaan. Sieltä hän valmistui teatteritaiteen maisteriksi valo- ja äänisuunnittelun koulutusohjelmasta ja tuli Lahden kaupunginteatteriin vuonna 2002.

Harri Peltosen lapsuuden ammattihaave ei suinkaan ollut teatterityö. Jo 16-vuotiaasta lähtien hän on ollut erilaisissa kesätöissä, mutta "en koskaan ajattelut, että minusta tulee jonkun ammatin harjoittaja. Minä vain ajauduin tähän. Tosin hain yliopistoon opiskelemaan kotimaista kirjallisuutta, sillä tykkäsin kovasti lukemisesta. Kaikkien etu kuitenkin oli, etten päässyt, olin nimittäin hurjan hidas kirjoittamaan," muistelee Harri.

Vaikka valaistus teatterissa onkin kovin teknistä, pääpaino valosuunnittelussa on kuitenkin taiteellisen vaikutelman luomisessa. Tekniikka on vain apuväline. Harri tekee suuntaa antavan valaistussuunnitelman siihen tarkoitetussa studiossa, jossa työkaluina on 3D-mallinnus näyttämöstä ja virtuaaliohjelma, jolla voidaan valopöydän avulla ohjailla valonheittimiä. Juhani-näyttämöllä valonheittimiä on noin 400-500, joista esityksestä riippuen käytössä on 100-200 heitintä. Kauko-ohjattavia automaattiheittimiä on 70 kappaletta, jotka muodostavat valaistuksen rungon. Valaistushenkilöstö hoitaa myös katsomon valaistuksen.
Valaistusryhmässä työskentelee neljä valaistusmestaria, jotka tekevät valosuunnitelmat. Heidän lisäkseen ryhmässä työskentelee seitsemän valomiestä. Tiimi jakautuu Juhani- ja Eero-näyttämöille ja he hoitavat tarvittaessa myös Ainon-näyttämön valot. Kussakin teoksessa on yksi päävastuullinen valaistusmestari, mutta sen lisäksi myös vastuuvalomies mahdollisten sairastumisien vuoksi. "Varsinkin kun on tulossa useita ensi-iltoja, joiden suunnittelu on työn alla ja meneillään pyörivät näytelmät vaativat konkreettista läsnäoloa, tuntuu, että tunnit vuorokaudessa loppuvan kesken. Työaikamme on se minkä työ vaatii. Kun ensi-ilta tulee, on kaiken oltava valmiina. Joskus menee kuusikin viikkoa aamusta iltaan rankaa työtä, mutta se kuuluu työmme luonteeseen. Tämähän on oikeastaan elämäntapa," toteaa Harri.

"Uuteen näytelmään valmistaudutaan ensin lukemalla se, jolloin alkaa syntyä jonkinlaisia hauduteltavia mielikuvia. Ohjaajalla on yleisnäkemys ja myös omat toiveensa valaistuksen - kuten koko näyttämökuvan suhteen. Palavereissa, joissa on mukana koko suunnitteluhenkilöstö, kohtaavat toiveet ja ehdotukset ja niiden toteuttaminen käytännössä. Siellä mietitään porukalla, miten eri aikakausien valaistus tehdään uskottavaksi. Esimerkiksi kynttilänvalossa tapahtuvat kohtaukset täytyy vain korvata muilla keinoin - Juhani-näyttämöllä se onkin melkoinen haaste," kuvailee Harri prosessin alkuvaiheita. "suunnitelmien ratkaisu tapahtuu usein aivan muualla kuin työpaikalla. Se saattaa syntyä suihkussa, vessassa, lenkillä, unessa, milloin missäkin elämän arjessa." Suunnittelutyön lisäksi Harrilla on myös työnjohtovastuuta sekä laitteiston ylläpitoon ja kehittämiseen liittyviä asioita.
Tiukan työtahdin lomassa Harri ajaa motocrossia ja enduroa, mikä on hänen nuoruusajan harrastus. "Viidentoista vuoden tauon jälkeen ajamisesta on tullut henkireikä työn ja perheen vastapainona. Siinä vauhdissa ei oikein ehdi ajatella muita asioita - eikä pidäkään. Se on tosi hyvä laji kropan kunnossa pitoon ja keskittymiseen. Olen myös harrastanut jalkapalloa, mutta se on paljon riskialttiimpi laji kuin nämä motocrossailut. Siinä tuppaa olemaan enemmän intoa kuin taitoa," naureskelee Harri.
"Olen viihtynyt hyvin tässä talossa, meillä on mukava porukka, tärkeintähän on se oma tiimi. Kaikki ovat jo aikuisia ihmisiä eikä kenenkään tarvitse perustella olemassaoloaan. Töihin on kiva tulla ja täällä on kiva olla. Täällä otetaan asiat asioina, kaikesta ei voi olla aina samaa mieltä, mutta aina kaikki hoituu, hyvässä yhteisymmärryksessä," kertoo Harri.