MAAILMAN TEATTERIPÄIVÄ 27.3.

Maailman teatteripäivää vietetään jälleen maaliskuun 27. päivänä.

Kansainvälisen teatteri-instituutin ITI:n julistama Maailman teatteripäivä
perustettiin Arvi Kivimaan aloitteesta vuonna 1961. Maailman teatteripäivää
vietetään kaikissa ITI:n n. 90 jäsenmaassa. Vuodesta 1962 lähtien Maailman
teatteripäivää on vietetty maaliskuun 27. päivänä, joka on Pariisin Kansojen
Teatteri -näyttämön avajaispäivä. Päivän ohjelmaan liittyy eri maissa
erilaisia juhlallisuuksia. Maailman teatteripäivää vietetään monessa maassa myös
kansainvälisenä solidaarisuuspäivänä, jonka yhteyteen erilaiset keräykset ja
tempaukset sopivat.

Lahden kaupunginteatteri tarjoaa sen kunniaksi seuraaviin esityksiin liput KAKSI YHDEN HINNALLA:
HUOMENNA HÄN TULEE pe 27.3. klo 19
OLVIRETKI SCHLEUSINGENISSA la 28.3. klo 19

Maailman teatteripäivän viettoon kuuluu joka vuosi tärkeänä osana
teatteripäiväjulistus, jonka kirjoittaa ITI:n kutsuma henkilö. Ensimmäisen julistuksen vuodelle 1962 kirjoitti ranskalainen Jean Cocteau. Maailman teatteripäivän julistuksen 2009 on kirjoittanut brasilialainen dramaturgi, ohjaaja, professori, kirjailija, teoreetikko Augusto Boal, joka tunnetaan sorrettujen teatterin (Theatre of the Oppressed) kehittäjänä.
Kansainvälinen julistus käännetään yli 20 kielelle ja se leviää laajaan käyttöön Maailman teatteripäivänä.

Kansainvälinen julistus / Augusto Boal:
 
Kaikki yhteiskunnat ovat teatterinomaisia arjessaan ja tuottavat spektaakkeleita erityisiin tilaisuuksiin. Ne ovat teatterinomaisia sosiaaliselta järjestelmältään ja tuottavat näytöksiä kuten tämä, jota olet saapunut katsomaan.
 
Vaikka emme sitä tiedosta, ihmisten väliset suhteet toimivat kuin teatterissa: tilan käyttö, elekieli, sanavalinnat ja äänenkäyttö, ajatusten ja tunteiden kohtaaminen, kaikki mitä välitämme näyttämöllä – teemme samoin elämässämme: me olemme teatteri!
 
Häät ja hautajaiset ovat spektaakkeleita, mutta niitä ovat myös arkipäiväiset, tutut ja tiedostamattomat rituaalit. Toki teatteria ovat pompöösit, muodolliset tilaisuudet, mutta myös aamukahvi, hyvän huomenen toivotus, ujo rakkaus, intohimon aallot, hallituksen istunto, diplomaattien kokous.
 
Yksi taiteen päätehtävistä on saada ihmiset näkemään arkielämän näytökset, joissa näyttelijät ovat samalla katsojia, joissa näyttämö ja permanto kohtaavat. Olemme kaikki taiteilijoita. Teatteri paljastaa näkemään ilmeisiä asioita, joita emme yleensä osaa nähdä, koska olemme niihin liian tottuneita. Tuttu muuttuu näkymättömäksi: teatteri valaisee arkipäivän näyttämön.
 
Viime syyskuussa hämmästyimme teatraalista paljastusta: me, jotka luulimme elävämme turvallisessa maailmassa siitä huolimatta, että sotia, kansanmurhia, teurastuksia ja kidutuksia toki tapahtuu, mutta kaukaisissa ja villeissä paikoissa, me, jotka elimme turvassa,  me, joiden rahat olivat sijoitettuina arvostetuissa pankeissa tai pörsseissä luotettavien diilereiden käsissä, saimme tietää, että rahaa ei olekaan, se onkin virtuaalista, ekonomien fiktiivinen luomus - ekonomien, jotka eivät ole fiktiivisiä, eivät luotettavia, eivätkä kunniallisia. Kaikki olikin huonoa teatteria, synkkä juoni, jossa muutama ihminen voitti paljon ja moni hävisi kaiken. Rikkaiden maiden poliitikot järjestivät salaisia tapaamisia ja löysivät taianomaisia ratkaisuja. Me katsojat, heidän päätöstensä uhrit, jäimme parven viimeiselle riville.
 
Kaksikymmentä vuotta sitten ohjasin Racinen Faidran Rio de Janeirossa. Lavastus oli köyhä: lehmän nahkoja lattialla bambujen ympäröimänä. Ennen jokaista esitystä sanoin näyttelijöilleni: ”Kuvitelma, jota rakensimme päivä päivältä, on ohi. Kun astutte bambujen yli, teillä ei ole oikeutta valehdella. Teatteri on Piilotettu Totuus”.
 
Kun katsomme ulkokuoren läpi, näemme sortajia ja sorrettuja kaikissa yhteiskunnissa, etnisissä ryhmissä, sukupuolten välillä, sosiaaliluokissa ja kasteissa. Näemme epäreilun ja julman maailman. Meidän tehtävänämme on luoda toinen maailma, koska tiedämme, että se on mahdollista. Tämän toisen maailman rakentaminen on meidän käsissämme, teemme sen näyttämöllä ja omassa elämässämme.
 
Seuraa nyt tätä näytöstä, joka pian alkaa ja kun pääset kotiin, olet ystäviesi kanssa oman elämäsi näytelmässä. Katso ja näe, mitä et ennen pystynyt näkemään: sitä, mikä on aivan edessäsi. Teatteri ei ole vain joku tapahtuma, se on elämä!
 
Olemme kaikkia näyttelijöitä ja tekijöitä: kansalaisena oleminen ei tarkoita sitä, että elät jossain yhteiskunnassa, vaan voit myös muuttaa sitä.
 
 
Käännös Teatterin tiedotuskeskus