Mika Piispa

Mika Piispa tuli Lahteen kevättalvella 2007 roolin paikkaukseen näytelmässä Niskavuoren nuori emäntä, josta lähtien hän on jatkanut Lahdessa saatuaan kiinnityksen. Ennen Lahteen tuloaan Piispa teki sekalaisia hommia niin näyttämöllä kuin muissakin ympyröissä. Juha Hurmeen kanssa hän on tehnyt yhteistyötä vuodesta 2002 alkaen, mm. yhden runoesityksenkin. Hän liittyi vuonna 2002  Nälkäteatteriin, joka on teatterilain ulkopuolinen ammattilaisryhmä, siis nälkätaiteilijoita, jotka tekevät teatteria tekemisen ilosta.

”Taideammatti on ollut minulle tietoinen valinta. Näyttelijäksi halusin ihan lapsesta saakka, koska minulla oli kauhea itseilmaisun tarve. Yritin ilmaisukielenä myös kuvataidetta, mutta se oli ehkä väärä foorumi – ja taisivat taidotkin loppua kesken. Sitä paitsi se olisi ollut varsin yksinäinen tie sosiaaliseen teatteriin verrattuna. Tosin en itse ole ollenkaan sosiaalinen, olen ujo ja suhtaudun varauksellisesti uusiin tilanteisiin,” tunnustaa Mika.  ”Ujo ihminen pääsee näyttelemisessä roolihenkilön taakse. Sehän on leikkimistä. Jos joku tulee katsomaan leikkimistäni, eihän minulla ole mitään sitä vastaan,” nauraa Mika.

Mika Piispa on käynyt Teatterikorkeakoulun.  Hänen mukaansa koulutus antaa valmiuksia ja työkaluja näyttelijän työhön ja sitä kautta poistaa esiintymispelkoa. Mika myöntää, että hänellä on omia rituaaleja ennen näytöksiä, mutta pitää ne omana tietonaan. ”Toki eri roolit vaativat erilaiset tavat keskittyä niiden tekemiseen. Jos on kaksi eri näytelmää samana päivänä, ensimmäisen jälkeen käyn syömässä, otan tirsat tai käyn ulkona ja laitan sen tehdyn homman plakkariin. Sitten uuden kimppuun! Olen yleensä varsin epäorganisoitunut persoona, mutta työ on semmoinen asia, jonka haluan pitää järjestyksessä, muuten tulee raskasta”.

Mika Piispa asuu perheensä kanssa Helsingissä, joten työpäivät venyvät hyvin pitkiksi. ”Harjoituskaudella lähden aamulla kahdeksalta Lahteen ja palaan usein vasta puolilta öin. Kotiin päästyäni nostan jalat ylös, olen hiljaa ja tuijotan kattoa. Tämä homma ei oikein hyvin istu perheelliselle. Toki on jaksoja, jolloin on aikaa olla kotonakin ja pelleillä 1.5 vuotiaan tyttäreni kanssa ja esittää pölvästiä. Vielä nyt hän pitää minua sankarina – kunnes myöhemmin ymmärtää!” hymyilee Mika.

Lahdessa  Pirkko Saision ohjaama näytelmä Omat koirat (2008) ja hänen roolinsa Kyöstinä tuo Mikalle mieluisia muistoja. Se oli kaunis tarina ja työryhmä oli loistava.  ”Tykkään myös kovasti esittää vanhusta näytelmässä Kuin ensimmäistä päivää. Se on hauska ja samalla riipaiseva tarina, jossa yleisö voi purkaa tunteitaan hyvinkin voimakkaalla tavalla. Se on taidonnäyte kirjailijalta sekä ohjaajalta ja näyttelijöille vaativa. Siinä nauru antaa oikeuden myös kyynelille. Se on myös hyvin lähellä itseäni, koska äiti on perushoitaja ja itsekin olen ollut sairaalassa töissä”, analysoi Mika.

Unelmaroolikseen Mika Piispa nimeää Shakespearin Hamletin, kuten niin moni muukin näyttelijä. ”Hamletissa on oma kulttirasitteensa, mutta onhan se hieno rooli, loistavaa tekstiä ja hyvä näytelmä. Improvisointi on myös mielenkiintoinen laji, teen sitä mielelläni vaikka en sillä alalla mikään nero olekaan. Se on hauskaa puuhaa, valitettavasti sitä ei ole mahdollista tässä työtahdissa Lahdessa tehdä.”

Mika harrastaa valokuvaamista. ”Kamera on minulla aina matkassa. Ostin juuri uuden kameralaukun, joka sisältöineen painaa kymmenkunta kiloa, joten ei tämä mikään höyhensarjan harrastus ole. Aikaa kuluu, koska yhden kuvan ottamiseen saattaa mennä puolikin tuntia. Teen maisemakuvausta ja täällä teatterissa kuvaan ihmisiä,” Mika kertoo. Hän lukee myös paljon ja siihen antavat oivan mahdollisuuden päivittäiset, yli kahden tunnin junamatkat. ”Lukeminen pitää solut liikkeessä. Fyysiselle kunnolleni uhraan masentavan vähän aikaa ja energiaa. Valitettavasti lähijuniin ei taida olla tulossa kuntosalivaunuja!”