Maija Rissanen

Maija Rissasen aloitti pestinsä Lahden kaupunginteatterissa kolmessa näytelmässä. Jo keväällä 2010 hän paikkasi Säröissä Anna Vihantoa ja uusina ensi-iltoina syksyllä ovat Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen ja Populäärimusiikkia Vittulajänkältä.

Maija Rissanen ei juuri ehtinyt haaveilla näyttelijän urasta. Hän pääsi teatterikorkeakouluun suoraan lukiosta, joten uran valinta tuli vähän yllätyksenä, nurkan takaa. Hän näytteli Lahden nuorisoteatterissa vuosikausia, eikä hän silloinkaan miettinyt teatteria ammattina. Valmistuttuaan Teakista vuonna 2002 Maija oli vuoden verran kiinnityksellä Helsingin kaupunginteatterissa. Sen jälkeen lähti Italiaan, jossa hän opiskeli klassista laulua Torinon Guiseppe Verdi -konservatoriossa. Samalla hän näytteli pienemmissä teatteriryhmissä lähinnä nykynäytemiä. Siellä vierähtikin viitisen vuotta.

Lahdesta kotoisin oleva Maija näytteli ennen kotikaupunkiinsa paluuta vuoden verran Mikkelissä. Laulajan ura on kilpaillut kovasti teatterin kanssa, mutta nyt hän tuntee olevansa elementissään teatterin parrasvaloissa. Maija ei katso olevansa minkään erikoislajin näyttelijä. "Tosin olen aika paljon joutunut prostituoitujen ja muihin sen kaltaisiin osiin", nauraa Maija. "Ehkä kuitenkin olen pikemminkin vakavan proosan tekijä. Hauskana oleminen on vaikeampaa kuin onnettomana nyyhkiminen."

"Kiehtovaa tässä ammatissa on se, että voi olla roolien kautta mitä vain. Aivan kuin eläisi monta elämää peräkkäin. Sitä kautta pääsee maistamaan erilaisia todellisuuksia ja tapoja elää," kertoo Maija. Tarttuessaan uuteen näytelmään hän lukee tekstin ja miettii suhteet muihin hahmoihin, aikakauteen sekä sen ajan henkeen ja kulttuuriin. "Henkilökohtainen roolin rakentaminen lähtee tekstistä: kohtaus kohtaukselta, lause lauseelta, sana sanalta. Ensilukemalla en halua lyödä mitään lukkoon, koska ohjaaja voi olla aivan toista mieltä."

"Kokonaisuutta voi hahmottaa jo lukuharjoituksissa, koska usein puvustajalla on jo pukusuunnitelmat mukana ja lavastuksestakin voi olla malli valmiina. Teknisesti on hyvä tietää ajoissa esimerkiksi se, millaisia esteitä lavalla tulee olemaan. Murteet ja eri kieliaikakausien tekstit ovat aina haasteita. Se on lähes kuin uuden kielen oppimista," Maija kertoo edelleen työstään.

Italian vuosinaan Maija näytteli jonkin verran opereteissa sekä teki perusproosaa. Näytelmät olivat enimmäkseen työryhmän kirjoittamia moderneja juttuja. "Italialainen näytelmä perustuu ikivanhaan kreikkalaiseen perimään ja commedia dell'arte -rytmiin. Siellä ohjaaja usein lukee tekstin "eteen" - kaikkine painotuksineen ja nuotteineen. Se tuntui aluksi järkyttävältä ja kuulosti oudolta. Kesti aikansa ennen kuin oppi italialaisen teatterikielen. Puheopetuksessa siellä työstettiin runoja ja sitä kautta tuli kiinnitettyä huomiota rytmiin," kertoo Maija italialaisesta teatterinteosta.

Ennen näytöstä Maija käy lenkillä ja lämmittelee kroppaansa, joskus hän myös tekee äänen avauksen, varsinkin jos on laulunäytelmästä kyse. "Esityksen jälkeen joko ei tunnu miltään tai sitten käy ylikierroksilla. Uniin asti eivät työasiat yleensä pääse."

Maijan päällimmäisin harrastus on hänen työnsä. "Se on todella etuoikeus, että harrastus muuttui ammatiksi. Joskus pitkällä lomallakin saattaa tulla kaipuu näyttämölle." Kuntonsa Maija pitää yllä Kung fu'lla ja lenkkeilyllä. "Omasta työvälineestä täytyy pitää huolta, että se pysyy ehjänä." Vapaa-ajan ongelmia Maijalle ei pääse syntymään, siitä pitää huolen nelivuotias poika, joka suoltaa juttua sekä suomeksi että italiaksi. Oman talon näytelmät Maija pyrkii katsomaan sekä rentoutumaan elokuvissa ja kirjojen parissa. "Ne vievät tehokkaasti ajatukset pois työasioista".