Leena Kokko-Saukkonen

Joensuusta kotoisin oleva Leena Kokko-Saukkonen ei osaa tarkalleen kertoa, milloin teatterikärpänen puraisi häntä. Se kehittyi salakavalasti kouluaikana, jolloin hän oli mukana monissa jutuissa ja kulki tätinsä mukana paljon teatterissa. Koulun näytelmäkerho esitti Papin perheen ja Leena näytteli siinä Maijua. Näytelmä voitti Pohjois-Karjalan läänin kulttuuripalkinnon ja Leena sai Maijusta pääroolipalkinnon. "Tämä varmaan herätti minut ja tajusin, että tämä on minun juttuni. Niinpä lähdin pyrkimään vuonna 1966 Helsinkiin teatterikouluun - salaa sukulaisilta. Viimeiseen vaiheeseen saakka olin mukana," muistelee Leena. Tampereella alkoi vuodenvaihteessa yliopiston ensimmäinen ammattinäyttelijäkurssi, jonne hän pääsi opiskelemaan kohti unelma-ammattiaan.

Lahteen Leena Kokko-Saukkonen tuli suoraan Tampereelta vuonna 1969. Näytelmiä on kertynyt yli 160 ja rooleja hänen plakkarissaan on noin 220 aina piikatytöstä (Juha) kuningattareen (Hamlet) tai muumimammasta (Muumipappa ja meri) ilotyttö Luisaan (Menestymisen taito). Ja paljon muita. Leena viihtyy ammatissaan huolimatta hankalista työajoista. Hän on nauttinut sadoista rooleistaan vuosikymmenien ajan. "Tähän ei kyllästy, työmotivaatio on korkealla, tämä ei itse asiassa ole ammatti vaan elämäntapa. Suurena plussapuolena on se, että saan tuottaa ihmisille elämyksiä ja jopa vaikuttaa ihmisiin ajatuksen tasolla," pohtii Leena ammattiaan.

Leena Kokko-Saukkonen ei katso olevansa jonkun tietyn roolityypin tekijä. "On aina kiehtovaa saada uusi rooli eteensä ja lähteä muodostamaan esitettävää henkilöä. Kun aletaan rakennella roolia, se vain muodostuu, jos muodostuu. Jos rooli ei kiinnosta tai on vastenmielinen, pitää vain löytää sellainen vinkkeli, että sitä pystyy esittämään. Onneksi ei ole ylitsepääsemättömiä juttuja tullut. Esimerkiksi Viisaan neitsyen työprosessi oli haastava ja päätä lyötiin iloisesti seinään, mutta siitä muodostui lopulta hauska juttu. Piti vain mukautua siihen, että mitään asioita ei voi lyödä lukkoon, joka aamu tuli aina uutta".

Leena Kokko-Saukkonen pitää sellaisista näytelmistä, joissa on jotain sanomaa. "Pidän myös hyvistä komedioista ja farsseista, mutta niissäkin pitäisi olla joku juju - aina ei valitettavasti ole. Yksi parhaista näkemistäni oli vuonna 1988 Lahdessa esitetty "Lainatenori", jossa en itse ollut mukana. Se kulki sopivasti komedian ja farssin välillä".

Omista merkittävistä rooleistaan Leena mainitsee vielä mm. Peer Gyntin Åsen osan. "Valokuvavarkaat kuuluu lempinäytelmiini, löydettiin siinä Tiitin (Kirsti Komulainen) kanssa hyvä yhteistyömuoto. Kohtalona murha näytelmää jäin kaipaamaan. Kun mieluisan näytelmän esittäminen loppuu, jää usein haikea olo. Onneksi kuitenkin tilapäisesti, koska uusia näytelmiä tulee lieventämään surutyötä", sanoo Leena.

Leena Kokko-Saukkonen käy katsomassa kaikki oman talon näytelmät. Jos ei omien esitysten vuoksi muuten onnistu, voidaan katsoa pääharjoitus. Jos käyn katsomassa ensi- iltaa, jännitän taatusti katsomossa enemmän kuin näyttelijät lavalla, en muulloin. En myöskään jännitä omaa ensi-iltaani," paljastaa Leena.

"Pitkistä työviikoista ja kaksiosaisista työpäivistä johtuen en hurjan paljon kerkiä harrastaa mitään erityistä. Työn lomassa käyn pilates-tunnilla ja avannossa. Jos on pitempi vapaa jakso, painelen mökille tai Kokkolaan lapsenlasten luo. Lihaskunnosta on melko fyysisen työn vuoksi pidettävä huolta; joskus käyn kuntosalilla ja kävelen paljon. Kerran laitoin askelmittarin työpäiväksi eli aamu- ja iltaharjoituksiin vyötärölle. Silloin tuli 9500 askelta pelkästään näyttämöltä, mikä vastaa noin seitsemän kilometrin lenkkiä," laskeskeli Leena. Näyttelijän työ ei ole todellakaan istumatyötä.

Yksi tärkeä kohokohta Leena Kokko-Saukkosen uran aikana oli teatterin muuttaminen ammattikoulujen juhlasalista omaan teatteritaloon vuonna 1983. Tultiin uuteen taloon kulkueessa hevosilla, kuorma-autoilla ja traktoreilla Loviisankadun pikkuteatterin kautta, joka oli Lahden kaupungin ensimmäinen teatteritalo. Se oli juhlaa, se oli ihan käsittämättömän iso juttu!

Leena Kokko-Saukkonen on saanut kolme kertaa Lahden teatterikerhon Iivari-patsaan sekä paljon muita teatterialan tunnustuspalkintoja. Vuonna 2008 hänelle myönnettiin Lahden kaupungin kulttuuripalkinto.