Jan-Christian Söderholm

Jan -Christian Söderholm oli tekemässä Elling -näytelmän Kjell-Bjarnen roolia Porin teatterissa, kun Maarit Pyökäri soitti ja kyseli häntä töihin Lahteen.  "En ollut koskaan käynyt Lahdessa muuten kuin junnuvuosinani pelaamassa jalkapalloa. Hauska yhteensattuma oli, että Lahden teatterissa näytellyt Kari Mattila esitti Ellingin roolin Porissa ja että nyt olen samassa pukuhuoneessa kuin Mattila taannoin," kertoo Jan-Christian, jota Janneksi kutsutaan. Jannen ensimmäiset roolit Lahdessa ovat Cabaretissa ja Pikku vampyyrissä sekä helmikuussa 2012 ensi-iltana saavassa Pirkko Saision näytelmässä Syvin kerros.

Janne valmistui Teatterikorkeakoulun ruotsinkieliseltä laitokselta vuonna 2003, vaikka hänen äidinkielensä on suomi. Jannen vanhemmat muuttivat nimittäin 1960-luvulla Ruotsiin, jossa Janne syntyi. Hän kävi ruotsinkielisessä koulussa suomenkielisellä luokalla, mutta omaksui paikallisen riikinruotsin ´murteen´. Kun hän aloitti opiskelun Teakissa, hän panosti puheopettajansa johdolla Suomessa puhuttavan ruotsin kieleen.  "Nyt sen etuna on, että pystyn tekemään hommia myös ruotsiksi, tosin siihen joutuu keskittymään enemmän. Suomen kieli on kuitenkin minun tunnekieleni, jolla on helpompi ilmaista itseäni," kertoo Janne.

12-vuotiaana Janne perheineen muutti Vaasaan, jossa hän otti 17-vuotiaana teatteriuransa ensi askeleet teatteriavustajana Vaasan kaupunginteatterissa. Sieltä hän päätyi useaksi vuodeksi Vaasan Ylioppilasteatteri Ramppiin. Vaasan kaupunginteatterista Janne muistaa Dust-nimisen nuorisomusikaalin, jossa hänellä oli toinen päärooli. "Nuorena tekemistäni näytelmistä on erityisesti jäänyt mieleeni myös ylioppilasteatterissa tehty Dario Fon näytelmä Kaikki vorot eivät tule varkaisiin. Se oli ensimmäinen isompi roolini, olin voro. Vaikeinta jutussa oli se, että tilanteet olivat niin hullunkurisia, että  meinasi itsekin nauraa.  Sitä oli tosi kiva tehdä ja tekisin mielelläni uudelleenkin."

 Valmistumisensa jälkeen Janne esiintyi mm. Viirus teatterissa, jossa hän teki Niilan roolin näytelmässä Populäärimusiikkia Vittula-jänkältä. Vuosina 2005-2006 hänellä oli kiinnitys Turun ruotsalaisessa teatterissa. Sen jälkeen hän on kiertänyt paljon suomenruotsalaisissa vapaissa teatteriryhmissä. "Niissä on omat haasteensa, kun ei ole omaa esiintymistilaa. On löydettävä esiintymispaikka, rahoitus ja rekvisiitta sen lisäksi, että työstää näytelmät," muistelee Janne. "Tällaisessa kiinteässä teatterissa voi keskittyä pelkästään näytelmän tekemiseen, näytöksiä on enemmän ja sen myötä saa esityksille myös enemmän toistoja," hän pohtii.

Jannella ei ole ollut juuri muita selkeitä ammattivaihtoehtoja. Hänen suvussaan on pitkät lasinpuhallusperinteet Urjalassa; omat juuret ovat alkaneet kiinnostaa, mutta eivät ammatiksi asti. Sen sijaan näyttämölle hän astui jo lapsena, rooli oli puu. Olisi hän mieluusti pelannut jalkapalloa ammatikseen, mutta siitä tulikin aktiivinen harrastus. Ja siihen liittyy myös hänen todellinen toiveroolinsa: Olisi hauska näytellä tositapahtumiin perustuvaa roolia jalkapalloilijasta, joka on voittanut maailman mestaruuden Suomen joukkueessa!

Jan-Christian Söderholm valmistautuu tuleviin rooleihinsa usein tutustumalla näytelmän aihemaailmaan ja taustoihin. "Kaikissa näytelmissä se ei suoranaisesti tue näytelmään valmistautumista. Cabaretia varten kyllä kahlasin 1920-30 -lukujen Saksassa ja Berliinissä. Vaikka musikaalin kolme eri rooliani eivät olleetkaan isoja, kaikki tekemäni henkilöt olivat ihmisiä, jotka lähtivät natsiliikkeeseen ja halusivat vilpittömästi parempaan maailmaan. Oli hyvä tuntea historialliset tosiasiat," sanoo Janne.

Ennen ensi-iltaa Jannella ei ole mitään erityisiä rituaaleja. "Liikunnallisessa roolissa on tärkeää lämmittää kroppa, joka viritetään esiintymiskuntoon kuin mikä tahansa instrumentti. Ensi-iltajännitys kasaantuu aina hetkeen ennen näyttämölle menoa.  Ei se siellä näyttämöllä enää vaivaa, koska juttu on tuttu ja hyvin harjoiteltu. Tosin muistan kyllä miten ensimmäisessä avustajan roolissani Antti Tuurin Pohjanmaassa jännitys seurasi näyttämölle asti. Näytöksen jälkeen en omasta mielestäni enää kuljeta rooleja mukanani. Musikaalien jälkeen auttaa tosin jonkun muun musiikin kuunteleminen, koska teemat jäävät väkisinkin soimaan päähän.