Leo Kontula

Helsingistä kotoisin olevan dramaturgi Leo Kontulan (1953) työkenttään kuuluu melkoinen kirjo tehtäviä, jotka edellyttävät syvää perehtymistä. Kontula suunnittelee ohjelmistoa ja yleisiä ohjelmistolinjauksia yhdessä teatterinjohtajan kanssa.  Isojen tuotantojen suunnittelu alkaa kolmisen vuotta ennen esityksiä, pienempiin riittää pari. Hänen tehtävänään on olla ajan hermolla, etsiä uusia näytelmiä, olla yhteydessä näytelmäkirjailijoihin, korjailla ja suomentaa näytelmien tekstejä ja sovittaa. Hän vastaa ylipäätänsä näytelmiin liittyvästä kirjallisesta tuotannosta eli tekee kaikkea, mikä liittyy näytelmien tekstiin. Tämä edellyttää ahkeraa lukemista suomen lisäksi myös vierailla kielillä.  Näytelmien katsominen on myös Leo Kontulan työtä.

Leo Kontula on jo nuorena ajatellut tulevaisuuttaan teatterissa. ”Harrastin kirjallisuutta ja olin elokuvahullu.  Rupesin 14-vuotiaana opiskelemaan intohimoisesti ranskan kieltä. Pyrin ja pääsin opiskelemaan kieltä ja teatteritiedettä Sorbonnen yliopistoon Pariisiin vuosina 1976-78.  Teatteri on hyvä paikka sellaiselle, joka ei mahdollisuuksien runsauden pulasta osaa valita mitä rupeaa tekemään,” virnuilee Leo. ”Teatterissa käsitellään kaikkia inhimillisen elämän skaaloja. Ani harva kuitenkin pääsee alalle.”

Lahden kaupunginteatteriin pyritään saamaan monipuolista ja laveaa ohjelmistoa. Kantaesityksiä löytyy esimerkiksi Suomen Näytelmäkirjailijoiden Liitolta, Näytelmäkulmasta tai muilta kotimaisilta ja kansainvälisiltä agenteilta. ”On oma taitonsa lukea näytelmiä. Kun luen vakavasti otettavia teoksia, luen ne useampaan kertaan. En edes tiedosta, missä vaiheessa alan visualisoida niitä näyttämölle. Vieraiden kielten rytmi vaikuttaa hyvin paljon siihen, miten teos suomennetaan ja samalla säilytetään alkuperäinen tunnelma,” valaisee Leo Kontula.

Klassikkojakin joutuu joskus suomentamaan uudelleen, koska kieli muuttuu. Kontula on esimerkiksi suomentanut uudelleen Shakespearen Hamletin Lahden näyttämölle. ”Toisaalta esimerkiksi vanhaa Aleksis Kiven kieltä ei pidä missään tapauksessa mennä ronkkimaan. Nimenomaan Kiven kielen kauneus ja rikkaus on se pointti. Joissakin tapauksissa olen harjoituksissa ohjaajan apuna, jos on kysymyksessä oma suomennos - lähinnä kielenhuollon takia. Siellä voi vielä kieliasua muokata, jos jokin ei toimi. Ohjaaja kuitenkin yleensä huolehtii nuotista ja intonaatiosta,” kertoo Leo laajasta tehtävänkuvastaan.

Leo Kontula on 1980-luvun alusta alkaen tehnyt myös ohjauksia, Lahden kaupunginteatterissa kuutisen kertaa. ”Ohjaaminen ei ole koskaan helppoa ja se vaatii koko tuotannolta paljon.  Siinä joutuu olemaan varsin tiiviisti tekemisissä koko työryhmän kanssa. Silti se on myös aika yksinäistä puuhaa.  Pitää tehdä koko ajan valintoja ja päätöksiä,” kuvailee Leo. ”Saan onneksi ohjata vain sellaisia näytelmiä, joita olen itse löytänyt ja joista olen kiinnostunut. On tärkeää välillä jalkautua lavalle, joskus jopa pieneen rooliinkin”. Kontulan ohjauksista mainittakoon mm. Torstain naiset, Kahden maailman hotelli,  Job, laulujen laulu, Tänä iltana Lola Blau ja  Taivasalla.

Ennen Lahteen tuloaan Leo Kontula toimi tuntiopettajana teatterikorkeassa, sitä ennen muutaman vuoden Kansallisteatterissa ja neljä vuotta Ryhmäteatterissa apulaisohjaajana. Leo oli perustamassa Turun Uutta teatteria, jossa hän työskenteli kahdeksan vuotta.  Lahdessa hän on ollut 13 vuotta ja viihtynyt erittäin hyvin. ”Täällä on hyvä vuorovaikutussuhde henkilöstön kesken ja onnistuneet tuotannot säteilevät henkilökuntaan.

Kontula on tehnyt paljon yhteistyötä Lahdessa myös musiikkirintamalla mm. Sinfonia Lahden (mm. Näyttelykuvia, Joulukonsertti ja Peer Gynt) ja Urkuviikon (Salvat) kanssa. ”Projektit ovat olleet mieluisia, koska musiikki on lähellä sydäntäni!”