Kari Junnikkala

Nivalasta syntyisin oleva Kari Junnikkala tunnetaan Lahdessa viime aikoina mm. näytelmien Puhdistus, Viisas neitsyt, Peer Gynt, Anna Karenina sekä oopperoiden Cavalleria Rusticana ja Pajatso visuaalisesta ilmeestä. Uransa alkuajoilta Junnikkala muistaa lavastuksensa Arto af Hellströmin vuonna 1978 ohjaamaan näytelmään Pete Q , jota esitettiin Helsingissä  Koiton salissa. Sen jälkeen Kari mainitsee ennen Lahteen tuloaan tärkeimpinä lavastuksinaan mm. Lilla Teaternin Lumipallosodan ja Kirsikkapuutarhan sekä Tampereella Musta rakkaus –ryhmän Rikoksen ja rangaistuksen.

Nuorena poikana Kari Junnikkala oli kahden vaiheilla ammatinvalinnassaan. ”Minua kiinnostivat arkkitehdin ja kuvataiteilijan ammatit. Arkkitehdin työ tuntui kuitenkin liian tekniseltä, joten pyrin Ateneumiin. Siellä opiskelin kolme vuotta graafisella osastolla käyttögrafiikkaa, mutta mainosgraafikon työ ei kiinnostanut pätkääkään.  Opiskeluaikana innostuin käymään paljon teatterissa ja silloin tajusin, että teatterissa yhdistyvät kaikki minulle läheiset taidemuodot: kuvataide, arkkitehtuuri, kirjallisuus, tanssitaide ja musiikki. Opiskelin kolme vuotta lavastusta ja viimeisellä vuosikurssilla ajauduin jo työelämään,” muistelee Kari.

Kari Junnikkala perusti muutaman lavastajakollegansa kanssa osuuskunnan, jonka puitteissa he keikkailivat muutamia vuosia. ”Tein töitä vapaisiin ryhmiin sekä mm. Turun Ruotsalaiseen Teatteriin, jossa olin vuoden kiinnitykselläkin. Sieltä minut kutsuttiin Kuopioon, jossa ensimmäinen jakso kesti kaksi vuotta,” kertoo Kari. Kuopiosta hän siirtyi Lilla Teaterniin kolmeksi vuodeksi, ja kun Kaisa Korhonen jäi sieltä pois, heittäytyi Kari jälleen free lanceriksi ja työskenteli ympäri Suomea, mm. Kansallisteatterissa ja Tampereen Työväen teatterissa kiinnityksellä, kunnes palasi Kuopioon. Lahden kaupunginteatterissa hän on ollut kiinnityksellä vuodesta 1991 vierailtuaan ensin edellisenä vuonna Lepakko-operetissa..

”Lavastuksen suunnittelussa ensimmäiset visiot syntyvät usein jo heti ensilukemalla, vaikka ne voivatkin matkan varrella muuttua. Mutta pelkkä lavastuksen visio ei riitä pitkälle. On paljon teknistä ajateltavaa ja raha tai sen vähyys on yksi merkittävä ratkaisuihin vaikuttava tekijä. Se tosin ei välttämättä ole paha juttu, vaan pakottaa miettimään asioita syvällisemmin.” juttelee Kari. ”Tärkein työkaluni on tietokone, jolla teen lähes kaiken suunnittelun 3d-mallinnuksena. Luonnoksia saatan piirtää myös käsin. Tietokoneella näyttämökuvasta tehdyn suunnitelman ohella rakennan vieläkin perinteisen pienoismallin 1:25 mittakaaavassa.”

Hankaluuksista huolimatta Kari Junnikkala pitää ammattiaan kiehtovana. ”Ajaudun jatkuvasti uusien ongelmien eteen, jotka täytyy pystyä ratkaisemaan.  Se pitää mielenkiinnon yllä ja mielen virkeänä. Ei ole kahta samanlaista päivää. Oma hohtonsa työssäni on se, että tämä on pitkälti ryhmätyötä, koska näyttämäkuva syntyy niin monesta elementistä: lavastus, puvustus, valaistus, äänimaailma sekä video/diakuva, joita mielestäni käytetään jo hiukan liikaakin. Lisäksi näyttelijöiltä tulee usein hyviä vinkkejä. Ratkaisujen pitää olla toimivia näyttelijän työn kannalta ja on otettava huomioon myös tiukat turvallisuusmääräykset.”

Kari Junnikkala kertoo edelleen, että ohjaaja, lavastaja, pukusuunnittelija ja valosuunnittelija tekevät omat suunnitelmansa. Alusta asti pidetään kuitenkin palavereita, joissa katsotaan, että ollaan samalla ”aaltopituudella”.  Ennen kuin suunnitelmaa aletaan konkretisoida, pidetään mallipalaveri, jossa ovat mukana tekniikka, talon johto, markkinointi ja mahdolliset muut asiasta kiinnostuneet. Siinä käydään läpi ja ennakoidaan kaikki mahdolliset ongelmakohdat. Tosin skenografia elää aina ensi-iltaan saakka tehdystä mallista huolimatta. (Skenografia = virtuaalinen dramaturgia).

Kari Junnikkalan työpäivien pituutta ei ole kiveen hakattu; työ on määritelty tehtäväksi klo7-23 välillä ilman eri korvausta. ”Istun harjoituksissa silloin kun niitä on, ja pari-kolme viikkoa ennen ensi-iltaa menee aamu- ja iltavuoron välinenkin aika töiden parissa. Silloin tulee usein 14 tunnin mittaisia työpäiviä. Ensi-illan jälkeen en ole enää mukana; vain jos käytävällä kuulee, että joku asia ei toimi. Silloin pitää katsoa miten ongelma ratkaistaan. Seuraava työ alkaa heti, tai mahdollisesti on jo alkanut. Mutta en lainkaan valita, teen ihan mielelläni niin kauan kun terveyttä riittää. Onhan toki välillä aikoja jolloin on myös väljempää.

”Rentoudun parhaiten perheeni parissa, johon vaimoni ohella kuuluu 14-vuotias poika ja 12-vuotias tytär. Fysiikkaa pidän yllä tekemällä lumitöitä ja pilkkomalla puita,” kertoo Kari, jonka harrastuksiin kuuluu myös vanhojen huonekalujen entisöinti. ”Jonkin verran käyn teatterissa ajan salliessa. Näytelmiä tulee väkisinkin katsottua oman ammatin kautta – ainakin aluksi. Kirjallisuus on oleellinen osa elämääni. Yöpöydälläni on aina yksi romaani ja sen ohessa mahdollisesti jotain muuta kirjallisuutta. Parhaiten viihdyn uusien kotimaisten ja vanhojen klassikkojen parissa.”